PR:Talvivaara ja pohjoinen kaivosboomi kansainvälisessä valossa - "Under northern lights"
Tiedote 29.11.2013 / Stop Talvivaara - kansanliike vesistöjen puolesta
http://www.stoptalvivaara.org/fi/tiedote29112013.html
Talvivaara ja pohjoinen kaivosboomi kansainvälisessä valossa -"Under northern lights"
Romanian senaatti päätti hiljattain hylätä suunnitelmat Euroopan suurimman kultakaivoksen avaamisesta. Hanke kaatui lähes yksimielisesti: 119 senaatin edustajaa vastusti hanketta ja vain 3 kannatti. Riskit ymmärrettiin hyötyjä suuremmiksi.
Suomessa Euroopan suurimman nikkeli/uraanikaivoksen perustamista vedenjakajalle ei ole sensijaan katsottu riskiksi. Ei sittenkään vaikka jo alkuperäisen YVA-prosessin muistutuksissa toiminnan soveltumattomuus vedenjakajalle tuotiin esille. Puoli vuosikymmentä Talvivaaran kemikaalikuormaa, normalisoituja luparikkomuksia, luvattomia päästöaineita, vuotoja ja onnettomuuksia, raskasmetallitulvia, pilattuja järviä ja vesilainkin vastaista vesistöjen ekologisen tilan jatkuvaa heikentämistä ei meillä ole nähty vakavina ongelmina.
Kuoliaaksi on vaiettu myös se, että uraanikaivos saatettiin alkutaipaleelle valtiovallan siunauksella täysin ilman asianmukaista lupaprosessia tai parlamentaarista keskustelua. Näin meillä Suomessa.
Kuka pelkää U-sanaa?
Ei ainakaan kansainvälinen media. Al Jazeeran tuore dokumentti "Under northern lights" tuo esille kattavasti myös Talvivaaran tapauksen ja uraanin salaamisen:
Talvivaaran kaivoksen perustaminen, YVA-menettely ja eduskuntatasolle päätynyt "uraani on parempi ottaa talteen"-hokema näyttäytyvät kaikki vaarallisen välinpitämättöminä. Kaivosyhtiöille uraaniriskien vähättely lienee normaalia retoriikkaa, mutta kun näin tapahtuu myös valvonta- ja poliitikkopuolella ollaan hälyttävällä tasolla.
Uraanin radioaktiiviset tytäralkuaineet ovat aina läsnä ja nousevat maan pinnalle kaivettaessa. Uraani maaperässä on siis aivan eri asia kuin esille myllätty uraani. Jos väitetään jotakin muuta, kyseessä on tietoinen harhaan johtaminen.
Vaikka uraani otettaisiin talteen, tytärten mukana jää aina joka tapauksessa n. 85 prosenttia alkuperäisestä radioaktiivisuudesta säteilemään jätekasoihin. Näitä tytäralkuaineita ovat radium, radon, torium ja polonium, jonka kolme isotooppia ovat eräitä kaikkein myrkyllisimpiä alkuaineita. Torium 230:n puoliintumisaika on 76 000 vuotta, joten se tuottaa radonkaasua tuhansia vuosia suunnilleen samalla vauhdilla.
Kenen kannalta uraani on parempi myllätä esiin ja ottaa talteen? Vaikutusalueen asukkaiden, kaivoksen työntekijöiden terveyden, ja tulevien sukupolvien elinympäristön kannalta näin ei ole.
Sotkamon tämänhetkisen ydinjätteen sijoituspaikka ja määrä
STUK on arvioinut, että kaivoksen kipsisakka-altaiden kipsissä on uraania "ehkä 230 tonnia". Tieto on keväältä 2013 jolloin STUK tosin ei ollut mitannut itse kipsin pitoisuutta, ainoastaan uraanin pitoisuuksia kipsisakka-altaan vesitilavuudesta. On ihmeellistä, että Suomen Säteilyturvakeskus ei ilmeisesti vieläkään ole vaivautunut mittaamaan Talvivaaran todellisia uraanimääriä:
- Ylittääkö Talvivaaran kipsisakka-altaiden sisältö STUK:n asettamat ja kansainväliset määrät, joilla jokin jäte on luokiteltava ydinjätteeksi? Tai miten lähellä ydinjäterimaa tällä hetkellä mennään?
- Onko Talvivaaran kaivosalueelle, tai jopa sen ulkopuolelle, kertynyt ydinjätettä?
- Jos näin on, onko ydinjätehuolto asianmukaisesti järjestetty? Missä mahdollinen ydinjäte nyt lepää?
Näiden kysymysten käsittelemättä jättäminen osoittaa U-sanan kuoliaaksi vaikenemisen olleen yhtä tehokkaan välinpitämätöntä kuin aina mittavia riskejä sisältävän uraanikaivostoiminnan salliminen "kansallisena projektina" ilman asianmukaista lupaprosessia, ilman nyt jo aktualisoituneitten uraaniriskien arviointia, ja ilman todellista kansalaiskuulemista.
Näkökulma katastrofiin hukassa
Pelkän työllisyysnäkökulman ruotiminen miljardivelkaisen saastuttajan tapauksessa on yhtä nurinkurista kuin jos kuvitteellisen jätehuoltoyrityksen kumotessa jätteitä eri puolille Helsingin rantoja ydinkysymys olisikin se, miten jätehuoltopuolen merkittävän työllistäjän toiminta turvataan, sillä onhan jätehuolto Helsingin kaupungille kuitenkin aivan välttämätöntä.
Inhimillinen ja aineellinen kärsimys siellä missä vesistökatastrofin on annettu tapahtua sivuutetaan. Kaivosboomin sokaiseman valtion intressissä ei todellisuudessa näytä olevan huolehtia kansalaisten ja elinympäristön turvallisuudesta tai ihmisten oikeudesta elämäntapaansa. Tämä puolustustaistelu on jäämässä täysin kansalaisten harteille.
Oppimateriaalia:
- STUK:in julkaisu 1989.
- Uraanin louhinnan ja rikastuksen radiologiset ympäristövaikutukset Enon Paukkajanvaarassa.
- http://www.uraanivoima.com/pdf/STUK-B-VALOPaukkajanvaara.pdf
- Suomen Kuvalehti 2011:
- Lääkärit Kanadasta: Ydinvoiman kustannuksiin laskettava myös uraanikaivosten vaikutukset Suomessa on nyt ajankohtaista keskustelu uraanikaivoksista. Kanadalla on niistä pitkä kokemus.
- http://suomenkuvalehti.fi/blogit/eri-mielta/verkossa-sk1111