View source for PR:Salminen ja useat sedimentit raskaasti uraanilla saastutettuja - Kemiallinen myrkyllisyys ja koko ravintoketju unohtui taas

'''Tiedote 6.6.2014 / Stop Talvivaara - kansanliike vesistöjen puolesta'''<br/>
http://www.stoptalvivaara.org/fi/tiedote06062014.html


== <big><big>Salminen ja useat sedimentit raskaasti uraanilla saastutettuja - Kemiallinen myrkyllisyys ja koko ravintoketju unohtui taas</big></big> ==
Paikan päällä ei kestävän kehityksen johtajan (Ruokonen) blogikirjoituksen perusteella tunnuta kokevan huolta huomisesta:
* http://paikanpaalla.fi/stuk-taydensi-talvivaaran-ympariston-radiologista-perustilaselvitysta/

Uraanin kemiallinen myrkyllisyys ei taaskaan kuulu Talvivaaran huolen- tai vastuunaiheisiin, vaikka blogikirjoituksen pontena oleva Talvivaaran ympäristön radiologisen perustilaselvityksen laajennuksen loppuraportti kertoo kaivospiirin ulkopuolelle ulottuvan Salmisen ja useiden sedimenttien olevan raskaasti uraanilla saastutettuja:
* http://www.talvivaara.com/files/talvivaara/ymp_2014 vesi/Talvivaaran radiologisen perustilaselvityksen laajennus_ loppuraportti 7.5.2014.pdf

STUK:in raportti kertoo nyt Salmisen uraanipitoisuuksien olevan 2-3 kertaisia verrattuna aiemmin Pöyryn raportoimiin syvältä Salmisesta otettuihin arvoihin sekä ulottuvan 4 metrin sijasta ainakin 2 m tasolle. Taulukossa 9 (s. 12) esitetään Salmisesta syvyydessä 4 m 1300 mikrog/litra - ja vielä 2 metrissä uraanipitoisuus on 880 mikrog/l.

Talvivaaran 9.4.2013 vuodon jälkeen mittaustuloksissa on reilun kuukauden aukko.
* http://www.stuk.fi/sateily-ymparistossa/uraani/talvivaaran-kaivos/fi_FI/talvivaara-mittaustulokset-huhtikuu-2013/
Viikon välein tehdyt virallisen seurannan mittaukset keskeytyivät 18.4.2013, kun vuodon jäljiltä päästövedessä ja ojissa olevat pitoisuudet ylittivät STUK:in asettaman raja-arvon. STUK perusteli ylitysten sallimista uraanipitoisuuden keskiarvon jäämisellä alle 10 mikrog/l, mutta miksi mittaukset keskeytettiin sekä valvonnassa että ympäristöntilaselvityksessä pitoisuuksien ollessa nousussa?

STUK:in ja Talvivaaran olisi toivonut raportoivan ainakin lokakuussa 2013 Salmisen syvissä osissa olevan 2-3 kertaa enemmän uraania kuin mitä Pöyryn raportit näyttävät.


=== Sedimenttien uraanipitoisuudet ylittävät kansainvälisen säteilysuojelun valvontanormin ===
Raportissaan STUK viittaa suurimpiin tuloksiin sivulla 11: "Uraanipitoisuudet Viitapuron, Kalliojärven, Ylä-Lumijärven ja Salmisen järven sedimenteissä olivat satoja becquerellejä kilossa."

Taulukossa 6 (s. 10) vastaavat lukemat ovat U-238 pitoisuuksina: 692 Bq/kg (Viitapuro), 986 Bq/kg (Kalliojärvi), 1430 Bq/kg (Ylä-Lumijärvi) ja 1520 Bq/kg (Salminen). Muutama sata on erikoinen ilmaus määrille 700-1500 Bq/kg varsinkin kun luonnonuraanin kokonaisaktiivisuus on kaksinkertainen ilmoitettuun U-238 nähden.
* http://www.stuk.fi/sateily-ymparistossa/uraani/talvivaaran-kaivos/fi_FI/uraanin-tyttaret/

Näin ollen *kaikkien näytteiden pitoisuudet ylittävät 1000 Bq/kg joka on kansainvälisen säteilysuojelun valvontanormi*. Salmisen ja Ylä-Lumijärven noin 3000 Bq/kg määrät ylittävät säteilysuojelusuositusten raja-arvon kolminkertaisesti. Ylä-Lumijärvessä 10 cm ja Salmisessa 5 cm paksuudelta.

Kivijärvessä vaikuttaa raportin perusteella olevan vähemmän uraania, tai näytepiste on valittu huolimattomasti. Kivijärven näytepiste sijaitsee pohjoispäässä syrjässä Lumijoesta ja siitä Kivijokeen laskevasta oikovirtauksesta. Pöyryn mittauksista voidaan päätellä, että järven keskellä oleva syvänne on saastuneimpia paikkoja. Miksei sieltä mitattu vai onko toimeksianto estänyt tulosten julkaisun?


=== Kemiallinen myrkyllisyys ja koko ravintoketju unohtui taas ===
Uraani on kemiallinen myrkky. Tämä on säteilyä huomattavasti merkittävämpi terveysriski. Ruokosen mainitsema Kansainvälisen terveysjärjestön (WHO) suosittelema enimmäisarvo juomaveden uraanipitoisuudelle (30 mikrog/l) *ei ole ympäristöturvallisuuden kriteeri*. Ilmoitetut kohonneet mikrogrammatkin uraania ovat huomioitava vesissä ympäristöturvallisuuden
kannalta. EU SCHER tiedekomitean katsauksen alustava pienin ympäristöturvallisuuden raja-arvo on niinkin alhainen kuin 0.1 mikrogrammaa litrassa. Pitoisuuksien laajempi mittaaminen on tärkeää vertailujen ja jatkotoimien vuoksi. On aloitettava seuranta, joka selvittää kertymisen eläinten luihin ja sisäelimiin. Ravintoketjuvaikutuksia kertyy myös uraanin rikastuskasojen ("bioliuotuskasat") ilmapäästöjen kautta. Kasojen läpi puhalletaan ilmaa niin lujaa, että puhallinmelu on kirjattu merkittäväksi ympäristöhaitaksi, mutta ilmapäästöjen pitoisuuksia ei ole suostuttu edes mittaamaan. *Ei edes radonpäästöjä ole vieläkään mitattu*.

Kemiallisesta myrkyllisyydestä huolehtiminen ei kuulu STUK:in toimialaan eikä Suomessa ole edes asetettu eliöstölle haitallisia ympäristönormeja uraanin kemiallisen myrkyllisyyden perusteella. Kirjallisuudessa esitetyt eliöstölle haitalliset pitoisuusraja-arvot vaihtelevat viidestä viiteenkymmeneen mikrogrammaan litrassa. Kaivosalueen ulkopuolella muun muassa Ylä-Lumijärven, Lumijärven ja Viitapuron uraanipitoisuudet ylittävät nämä pitoisuusrajat. Lisäksi Talvivaaran poistovesien korkein sallittu uraanipitoisuus (10 mikrog/l) ylittää suoraan ja vieläpä reilusti alimmat kansainvälisen kirjallisuuden mainitsemat eliöstölle haitalliset kemiallisen myrkyllisyyden raja-arvot.

RKTL:n ja Eviran koekalastuksia ja analyysejä tehtiin vain 3 kierrosta; marraskuussa 2012, tammi-maaliskuussa 2013 ja touko-kesäkuussa 2013. Onko tarkkailu on tämän jälkeen kertakaikkiaan lopetettu? 2012 suurturmasta on kulunut vasta muutama vuosi ja osasta tarkkailluista vesistä isot kalat puuttuvat, joten analyyseillä ei ole voitu saada tulosta joka kertoisi tulevan kehityksen. Uraania kuten muitakin raskasmetalleja kertyy ravintoketjussa myös vesilintuihin sekä kalojen että pohjaeläimistön kautta. Niinikään maaeläinten luonnonvesien käyttöä raskaasti saastutetuilla alueilla ei Talvivaaran tai STUK:in huolettomuus poista. Uraaniriskin valvonnassa tarkkojen vesianalyysien ohella tulee selvittää uraanin ja sen tyttärien määrä sedimenteissä ja rikastuminen kaloihin.

Koko ravintoketjun unohtaminen ei poista uraanin sen enempää kuin muidenkaan päästöaineiden myrkyllisyyttä. Tälläinen näkemys on paitsi kestämätön myös elämästä vieraantunut.


Lisätietoja:
* Jari Natunen, Biokemisti, FT: +358 40 77 13 781


'''Tiedote 19.5.2014: Tuhat tonnia uraania - ei ympäristövaikutusten arviointia'''<br/>
http://www.stoptalvivaara.org/fi/tiedote19052014.html

http://www.stoptalvivaara.org<br/>
[mailto:mediadeskATstoptalvivaaraDOTorg mediadesk AT stoptalvivaara DOT org]{{Nospam}}


Kuva: Ylä-Lumijärvi, juhannus 2013 - julkaisuvapaa seuraavin tiedoin: "Kuva: Antti Lankinen/Kainuun luonnonsuojelupiiri @SLL_Kainuu"
* http://files.stoptalvivaara.org/30/www.stoptalvivaara.org/pub/img/ylumijarvi-juhannus-2013.jpg

Suomen uraanipitoisin järvi, Kajaanin Ylä-Lumijärvi toimii nyt sakkavuotojen varastoaltaana, vaikka siihen ei ole mitään lupaa. Kuva näyttää vain vedenpäälliset muutokset. Ei sitä, että Ylä-Lumijärven pohja on kymmenien senttien paksuudelta metallisakkojen peittämä. Sen sijaan laajat sinivihreät metallisakkamassat on kuorittu järven ja kaivosalueen väliltä.


Näkökulma: Ostiko Talvivaara STUK:in hiljaiseksi?

Korkeilla uraanipitoisuuksilla olisi varmuudella ollut vaikutusta Talvivaaran lupaprosesseihin haitankärsijöiden vaatimuksissa ja tarkasteltaessa ekologista uraanin alustavaa raja-arvoa 0.1 mikrog/l. Julkitulleet arvot ovat noin 10 000 kertaisia suuressa ja lähellä pintaa olevassa alusvesimassassa. Tämän perusteella raskasmetallipitoisuuksista Salmisen osalta uraani voi olla ekologisilta riskeiltään jopa suurin ja PSAVI olisi todennäköisesti puuttunut tiukemmin Salmisen puhdistukseen. Myös säteilyjäte pintasedimenteissä on vakava ongelma, johon olisi täytynyt puuttua. Nyt uraani on valunut puolitoista vuotta, kaksi kevätkiertoa ja yhden syyskierron, Salmisesta Kalliojokeen n. 2 m syvyydeltä - ja vielä mahdollisesti tunnettua suurempana pitoisuutena. Pitoisuus 1 mg litra on noin 1/6 Talvivaaran vuotoveden pitoisuudesta jota Talvivaara arvioi lasketun 20000 kuutiota Oulujoen vesistöön ja jonka metalleista osa saostettiin puroon. Huomioiden edelleen 2013-2014 korkeat pitoisuudet Salmisessa sekä sen sedimenteissä, voidaan todeta että uraania on laskettu enemmän. Tätä on voinut tapahtua aikaisempien kipsisakka-allasvuotojen sekä huhtikun 2013 vuodon yhteydessä.

STUK vetoaa konsulttiselvityksissään siihen että tulokset ovat teettäjän salaisuuksia, kunnes raportti julkaistaan. STUK:issa samat henkilöt suorittavat valvontaa sekä tekevät konsulttiraportteja. Ilmeisesti STUK:in valvontaresurssit ovat olemattomat ja he ovat riippuvaisia konsulttityöstä. Talvivaaran kannalta näytteiden jaottelu tarkkailun ja konsulttiselvityksen välillä taas oli optimaalinen. Voi kysyä, olisiko STUK:in henkilöiden tullut raportoida muille viranomaisille ja haitankärsijöille saamansa äärimmäiset tulokset? Ilmeisesti kaivosyhtiö voi estää tai hidastaa kannaltaan ikävät ja puhdistuksen suhteen kalliit tulokset ostamalla niistä STUK:ilta konsulttiraportin. Tällöinhän kaksoisroolissa toimiva viranomainen tekee kaikkensa suojellakseen asiakastaan. STUK vaati pian vuodon jälkeen Salmisen puhdistamista tai virtauksen estämistä, mutta mitään ei ole tapahtunut kohonneista pitoisuuksista huolimatta.
* http://yle.fi/uutiset/stuk_talvivaaran_lahilammessa_korkeita_uraanipitoisuuksia/6533135

Lupaprosessien suhteen tietojen pimittäminen sekä Talvivaaran, että STUKin toimesta on äärimmäisen arveluttavaa. Talvivaara on toimittanut tuloksia valikoiden, mistä on ollut Talvivaaralle todennäköisesti lyhytnäköistä etua lupaprosessissa. Oikeusoppinut voisi tässäkin tapauksessa miettiä mahdollista erehdyttämistä ja siitä tullutta hyötyä. Näinkö toimii vastuullinen valtion Solidiumin pörssiyhtiö?


<small><small>{{Footnotes}}</small></small>


[[Category: Press Releases]]
[[Category: Finland]]
[[Category: Uranium]]