PR:Terrafamen silmänkääntötemppu ei toimi

From Nuclear Heritage
Jump to navigationJump to search

Tiedote/ Stop Talvivaara 29.4.2016

Jakelu: tiedotusvälineet, Eduskunta, Terrafame

Vaasan hallinto-oikeus linjasi reunaehdot

Talvivaaran tarinan jatko kansanedustajien käsissä

Ratian silmänkääntötemppu ei toimi
Talvivaaran kaivoksen alasajo on halvin vaihtoehto

Talvivaaran toiminnan kannattavuuteen ja heikon malmion hyödyntämiseen ns. biokasaliutoksen keinoilla ei enää moni jaksa uskoa. Jos lämpöä tuottava pöhinä olisi sellaista kuin kaivosta perustettaessa luvattiin, mitään purkuputkea ei tarvittaisi ja jätevesiongelmaa ei olisi suuren haihdunnan ansiosta. Ilmeisesti siis purkuputkilupaa hakeneessa yhtiössä ei enää itsekään uskota tältä osin alkuperäisen ympäristöluvan laskelmiin.

Vaasan hallinto-oikeuden päätös vaatia kaivokselta uutta ympäristölupaa oli merkittävä. Yhtiö on ajelehtinut yrityksen ja erehdyksen tiellä ja oikeastaan mikään alkuperäisen ympäristöluvan ehdoista ei ole toteutunut. Kyse on ollut jättilaismäisestä hallitsemattomasta kokeilusta.

Hallinto-oikeuden pyyhkeet Kainuun Elyä kohtaan olivat myös paikallaan. Kainuun Ely toiminnan valvojana ja ainoana toimijana, joka voi vaatia kaivoksen alasajoa, on tehnyt siitä pelin merkittävimmän toimijan - toimimattoman toimijan.

Kansalaisten parissa on vahvistunut käsitys, että Kainuun Ely:n johtaja Kari Pääkkönen palkattiin taloon nimenomaan viemään Talvivaara-hanketta läpi. Pääkkösen rooli uraanin sivuuttamisessa lupa- ja valvontaprosesseissa on keskeinen.

On hyvä, että asia on nyt tukevasti parlamentaarikkojen käsissä. Kansanedustajat voivat nyt käyttää budjettivaltaansa ja ohittaa toimintakyvyttömän Kainuun Elyn hallintopakkovaltuudet.

Terrafamen hallituksen puheenjohtaja Lauri Ratia tekee selkeän silmänkääntötempun esittäessään eduskunnalle kahta vaihtoehtoa. Lauri Ratian arvion mukaan kaivoksen ylösajo maksaisi 200 miljoonaa euroa, mutta kaivoksen alasajo puolestaan 300 miljoonaa.

Ratia sotkee nyt asioita. Kaivoksen ylösajo merkitsee tappiollisen kaivostoiminnan jatkamista vähintään 200 miljoonan euron vuotuisilla valtion panostuksilla. Tätä tappiota kertyy sitä kauemmin, mitä kauemmin toimintaa jatketaan. Mutta alasajon kustannukset eivät ole tälle vaihtoehtoinen kustannus, sillä myös kaivostoiminnan jatkamisessa alasajo ja sen kustannukset tulevat aikanaan maksuun.

Oikeasti kysymys on siitä, halutaanko jatkaa tappiollista kaivostoimintaa ja samalla tuottaa yhä suurempi ympäristökuorma ja loppulasku sulkemisvaiheessa vai ryhtyäkö alasajoon nyt heti.

On päinvastoin kuin Terrafame (entisen Talvivaaran äänellä) väittää, että toiminnan jatkaminen on parasta sekä talouden että ympäristön kannalta.

Talouden kannalta malminkäsittely on suurin kuluerä ja louhinnan lopettaminen aloittaa välittömästi merkittävän kustannussäästöketjun.

Louhinta on myös, kuutio kuutiolta, ympäristön kannalta tuhoisaa, sillä louhinta kasvattaa rikkipitoisen, sulfaatteja ja metalleja vuotavan mustaliuskeen määrää, sekä sivukivikasoissa että itse liuotuskasoissa. Louhinnan lopettaminen on ratkaisu, jonka tulevat sukupolvet tekisivät välittömästi jos heillä olisi päätösvalta.

Purkuputken rakentaminen itsessään selkeä taka-askel Suomen ympäristöpolitiikassa.

Jos ja kun suuryhtiöille annetaan lupa hoitaa päästöongelmiaan piippuja ja putkia pidentämällä, ei ole toivoa mistään vihreästä kaivosteollisuudesta tai suomalaisen cleantechin menestystarinoista.

Suomesta tehdään siirtomaata, jossa vesistöjemme arvo on teollisuuden päästöjen sekoittumisvyöhykkeinä.


  • Hannu Hyvönen, dokumentaristi, Iisalmi p. +358 442003654
  • Antti Lankinen, Sotkamon Luonto, Sotkamo, p. +358 4055945622
  • Olavi Saastamoinen, Nilsiän reitin puolesta, Iisalmi
  • Raimo Tervonen, ammattikalastaja, Sukeva, p. +358 400674732


Liite: Ote Antti Lankisen ja Lauri Ratian välisestä kirjeenvaihdosta

Hyvä Lauri,

kiitän vastauksestanne.


Jos perustaisin kaivoksen, tutkisin tarkkaan hyödynnettävän malmion laajuuden ja metallien pitoisuudet.

Terrafamen tapauksessa toteaisin, että tonnissa malmikiveä on nikkeliä keskimäärin 2.2 kiloa, sinkkiä 5 kiloa sekä pienempiä pitoisuuksia kuparia, kobolttia ja uraania.

Sen jälkeen arvioisin tuotantomenetelmät. Päätyisin positiivisesti siihen, että saisin näitä metalleja irti 70 % kivestä, eli nikkeliä 1.5 kiloa, sinkkiä noin 3 kiloa ja uraania ja kobolttia pienempiä määriä yhdestä malmitonnista.

Sitten tarkastelisin taloutta. 15 000 dollarin nikkelin hintatasolla saisin tuottamastani puolituotteesta 1.5 kilosta nikkeliä noin 15 euroa, sinkistä reilut 3 euroa ja uraanista ja kuparistakin jotakin. Yhden malmitonnin arvo olisi minulle korkeintaan 20 euroa.

Nyt tarkastellaan taloutta. Päästäkseni voitolle pitäisi rakentaa tuotantoketju, jossa yhden malmitonnin käsittelykustannukset räjäytyksestä aina myytävien puolituotteiden valmistumiseen asti saisi maksaa korkeintaan 20 euroa. Mielellään alle. Minulta jäisi kaivos perustamatta. Vaikka saisin sen valmiina veloista puhdistettuna.

Talvivaara – Terrafamen historia näet osoittaa, että kyseisen tuotantoketjun kustannukset ovat vääjäämättä 30 euroa tai ylikin.

Olen otettu vastauksestanne. Minulla olisi Teille kaino pyyntö: pyytäisin Teitä selvittämään Talvivaarassa tehdyn bioliuotuskokeen (pilotti ennen kaivoksen perustamista)malmiaineksen koostumuksen. Saamieni luotettavien tietojen mukaan pilotissa käytettiin malmia, jossa oli verrattain paljon mukana magneettikiisua.

Siinä on enemmän nikkeliä kuin tavallisessa mustaliuskeessa ja se on erittäin reaktiivista. Pilotti onnistui hyvin. On vain valitettavaa toiminnanharjoittajan kannalta, että tuotantomittakaavan toiminta ei kasa-ainekseltaan vastaa pilotin koostumista ja siksi pelkäänkin, että positiivisen alun jälkeen teillä on odotettavissa viime vuosilta tuttuja ongelmia kasojen kovettumisessa ja hyytymisessä.


Antti Lankinen